takaisin

Virheiden tekemisen jalo taito

Virheiden tekemisen jalo taito

"Photo by Adi Goldstein on Unsplash"

Valmentaminen on asia, jossa pätevyys mitataan usein hyvin raadollisesti urheilun tuloksina. Silloin valmentajan on yritettävä päteä urheilijansa menestyksen kautta. Jos siis haluat päteä valmentajana, sinun kannattaa valmentaa vain aivan parhaita urheilijoita, jotka menestyisivät ilman sinun panostasi. Ei ehkä kuitenkaan.

Valmentajan rooli on nousta esiin vaikeuksien keskellä

Kuulin pari vuotta sitten golfari Mikko Ilosen valmentajan Timo Rauhalan sanovan, että valmentaja punnitaan ja valmentajaa oikeastaan vasta tarvitaan silloin, kun urheilija on vaikeuksissa. Kun peli sujuu tai kun urheilijalla on hyvä draivi päällä ja harjoittelu toimii, valmentaja seuraa sivusta. Samalla valmentajan tehtävä on olla valppaana hereillä ja ennakoida tulevia ongelmia. Tai ei oikeastaan ongelmia, vaan elämän heittämiä haasteita urheilijalle, joita meille jokaiselle tarjoillaan varmasti silloin tällöin.

Miten elämäsi haasteisiin suhtaudut, ratkaisee niiden vaikutuksen valmennuksen ja urheilijan onnistumiseen. Asenne ratkaisee vaikeuksien ollessa läsnä. Juuri silloin valmentajaa tarvitaan. Huippuvalmentajaa tarvitaan siis vaikeuksien keskellä ja erityisesti valmentajaa tarvitsee urheilija, jonka ura polkee paikallaan, eikä kehitystä tunnu tapahtuvan.

Virheistä oppii, kun on tahto kehittyä

Virheistä oppii, on usein kuultu sanonta. Urheilijan elämä on silti niin monitahoinen, että osa virheistä on tehtävä monta kertaa hieman eri tavoin, ennen kuin niiden sanoma menee todella perille. Oppiminen on jatkuva prosessi.

Virheitä on hyvä tehdä. Oikeassa oleminen on helppoa – lapsikin sen osaa. Sen sijaan väärässä oleminen on rohkeutta tehdä eri tavoin, kokeilla uutta, yrittää kulkea omannäköistä polkuaan, ja siksi virheitä tulee. Peesatessa voi selittää virheet muiden syyksi.

Virheiden tekeminen on sen myöntämistä, että kaikkea ei voi tietää, eikä varsinkaan osata, ja silti voi uteliaisuuttaan kurkistaa toiselle puolelle oppiakseen uutta ja ymmärtääkseen enemmän.

Ovatko virheet osoitus epäpätevyydestä?

Urheilussa virheiden myöntäminen saatetaan rinnastaa epäpätevyydeksi. Valmentajan on esitettävä kaikkitietävää ja hyvin analysoivaa. Parempi on myöntää, että epävarmuus ja epätietoisuus ovat aina läsnä. Tehdään se, mikä osataan, ja pyritään tekemään se entistä paremmin. Sitä on kehittyminen.

Vaikeuksien voittaminen on kasvua ja viisastumista

Vaikeuksien voittaminen on kasvua ja viisastumista. Siinä oppii väkisin. Voittaminen saattaa olla vaikeampaa, sillä oppi saattaa jäädä hyvin pinnalliseksi tai tulla paljon myöhemmin. Siksi, että voittajan on helppo hymyillä. On helppoa olla oikeassa.

Virheiden tekemisen jalo taito vaatii rohkeutta heittäytyä tutkimaan tuntematonta ja myöntää, että jokainen päivä voi opettaa jotain uutta, ja jokainen päivä on mahdollisuus uuden oppimiselle. Siten ymmärrys lisääntyy ja on mahdollista viisastua.

Valmennus on parhaimmillaan viisasta suunnittelua

Tänä päivänä älykästä tietoa arvostetaan enemmän kuin viisautta, sillä ihmisten kesken vallitseva maailma on eläimellisen kova. Älykkyys on tilannetajua, mahdollisuuksien hyödyntämistä ja oman edun tavoittelua. Viisaus on yhteisen edun ja hyvän tavoittelua sekä omien kykyjensä mukaan auttamista. Se on vaikeaa. Valmennus on parhaimmillaan viisasta suunnittelua, jolloin johdetaan vaikeuksien kautta voittoon, ainakin itsensä voittamiseen.

Viisas osaa olla väärässä

Mitä viisaampi valmentaja, sitä helpompi on myöntää olleensa väärässä. Virheiden tekeminen on jalo taito, joka ohjaa meitä rohkeasti kohti uutta ja muuttuvaa maailmaa. Minulle ainakin väärässä oleminen ja virheiden tekeminen on edelleen vaikeaa, vaikka joka päivä hiukkasen verran helpompaa.

Lapsikin sen tietää, että oikeassa on mukavampi olla ja onnistua, mutta pysyvämmin oppii ja onnistuu vain tekemällä virheitä ja kohtaamalla vaikeuksia. Kun niistä oppii, on viisaampi ja vahvempi onnistumaan usein.