takaisin

Fyysinen suorituskyky on opittu taito

Valmentajalle

Vanha sanonta, jonka aikanaan kuulin opiskellessani liikuntatieteellisessä opettajaopintoja, kuului: mitä pidempi matka, sitä tyhmempi mies. Olin vahvasti eri mieltä jo silloin, mutta moni liikunnanopettaja saattaa edelleen ajatella hieman sanonnan kaltaisesti. Vaikka afrikkalaiset kestävyysjuoksijat ’pakenevat’ vauhdilla oman maansa vaikeuksia juoksemalla kovempaa pitkiä matkoja kuin eurooppalaiset kilpailijansa, se tarkoittaa ennemmin etuoikeutettuun asemaan juoksemista kuin tyhmänä karkuun juoksemista.

Fyysinen suorituskyky vaatii älykkyyttä

Suomalaiset kestävyysurheilijat ovat usein korkeakoulutettuja, vaikkei se älykkyyden mittari sellaisenaan olekaan. Tutkimukset osoittavat, että kestävyysliikunta parantaa myös aivojen toimintakykyä fyysisen kunnon lisäksi. Tämä on luonnollista, koska ihminen on kehittynyt liikkumaan. Aivotoiminnot ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa sekä autonomisen hengitys- ja verenkiertoelimistömme eli sydämen ja keuhkojen että tahdonalaisen lihaksistomme eli tuki- ja liikuntaelimistömme kanssa hermojärjestelmän välityksellä. Älykäs ihminen ymmärtää fyysisen suorituskyvyn merkityksen ja tekee sen mukaisia valintoja.

Fyysisen suorituskyvyn näkeminen taitona on avain positiivisuuteen

Asenne fyysistä suorituskykyä kohtaan saattaa olla negatiivinen. Koululiikunnassa ei pidetä nykyään arvossaan kuntotestejä, koska joillekin voi tulla niistä paha mieli. Taustalla oleva ajatus on, että sinä joko olet syntyessäsi saanut hyvän kunnon tai et ole. Ajatus on täysin pielessä, koska fyysinen kunto eli suorituskyky on opittu taito siinä, missä vaikkapa matematiikan tai kielen oppiminen. Kyky oppia keskimääräistä nopeammin tai hitaammin kuin toiset saadaan perintönä vanhemmiltamme. Pitkän matkan juoksemisen parempi suorituskyky on samalla tavalla opittu taito kuin takaperin voltin tekeminen kaveria siistimmin.

Aktiivisuutta tarvitaan matkalla parempaan kuntoon

Fyysinen aktiivisuus ja suorituskyky ovat eri asioita niiltä osin, että aktiivisuus tarkoittaa päivittäistä toiminnallisuutta eli tavallaan itse harjoittelua, kun puolestaan fyysinen suorituskyky tarkoittaa aktiivisuuden seurausta. Suorituskyky paranee runsaalla aktiivisuudella, mutta siihen tarvitaan myös laadukasta ravintoa ja kunnollista lepoa, jotta kehittyminen mahdollistuu. Harjoittelun yksilöllisyys korostuu, kun fyysisen suorituskyvyn taitoa on kehitetty jo pitkälle.

Kehon taidot vaativat enemmän palautumista kuin mielen taidot

Kehon taitojen kehittäminen vaatii aina enemmän palautumista kuin pelkästään mielen eli aivotyötä vaativien taitojen kehittäminen. Balanssi palautumisen ja rasituksen välillä vaikuttaa suoraviivaisemmin kehoa kuin mieltä kehittäviin taitoihin, vaikkei niitä voi toisistaan täysin erottaa. Hetkellinen psyykkinen suorituskyky voi silti olla erinomainen, vaikka fyysinen kunto ei olisi hyvä.

Motorinen taito siirtyy lihasmuistiin

Lihasmuistia tutkittaessa on osoitettu, että epigeneettinen muisti lihassoluissa saattaa säilyä vuosikausia. Lihastohtori Juha Hulmi on kirjoittanut lihasmuistista ja keinotekoisesta kehittämisestä. Lihasten kasvattaminen on eri asia kuin lihasten toiminnallisuus, taitava käyttäminen. Kun olet kehittänyt fyysisen suorituskykysi tietylle tasolle, sen tason saavuttaminen uudelleen onnistuu vaivattomammin pitkänkin harjoitustauon jälkeen. Osa ominaisuuksista saattaa säilyä lähes tekemättä mitään. Kun opit kerran pyöräilemään, osaat pyöräillä niin kauan, kuin olet terve. Minulle käsillä kävely on sellainen taito, joka säilyy, vaikka olisin puoli vuotta kävelemättä käsillä. Opittu perustaito on olemassa. Sama pätee myös fyysisen suorituskyvyn kohdalla.

Taitavan kehitysaskeleet ovat pieniä ja yksilöllisesti palkitsevia

Kaikessa oppimisessa tarvitaan runsasta harjoittelua. Mitä ihminen harjoittaa, sitä hän oppii. Mitä tietoisemmin opettelemme jotain asiaa, sitä tehokkaammin opimme. Vähitellen oppiminen alkaa hidastua vaatimustason noustessa yhä korkeammaksi. Vaaditaan enemmän ja enemmän työtä, jotta saavutetaan yhä parempia taitoja. Askeleet käyvät niin pieniksi, että moninkertainen työmäärä tuottaa enää pieniä kehitysaskeleita. Tullaan inhimillisen suorituskyvyn rajoille. Rajojen siirtämiseen ei enää riitä runsas työmäärä, vaan tarvitaan yhä enemmän oivaltamista ja balanssia, jotta hermosto ei ylikuormitu. Silloin myös yksilöllisyys on valttia.

Liikkumisen taito auttaa oppimaan muita taitoja

Fysiologian dosentti Riikka Kivelä kirjoittaa blogissaan: ”Tutkimuksissa on osoitettu, että hyväkuntoiset rotat pärjäsivät paremmin myös mm. oppimistesteissä. On siis selvää, että me ihmisetkään ei lähdetä aina samalta viivalta myöskään liikunnan osalta”.

Kaikki taidon oppiminen vaatii asiaan innostumista ja intohimoista vihkiytymistä. Näin on myös fyysisen suorituskyvyn suhteen. Sillä erolla moneen muuhun taitoon, että kehittäessäsi fyysisen suorituskyvyn taitoasi, parannat samalla terveyttäsi ja muiden asioiden oppimiskykyäsi. Olkoon liikunta lääkkeesi ravinnon rinnalla ja fyysinen suorituskyky opittu taitosi.