takaisin

Elän kuten opetan - vaativin elämäntapa?

Elän kuten opetan on antoisa ja arvokas tapa elää. Se pitää sisällään erittäin korkean vaatimuksen – esimerkillisyyden. Miksi ylipäänsä pitäisi elää, kuten opettaa? Paljon helpompaa on, jos vain toteaa: ”Tee kuten minä sanon, älä niin kuin minä teen”. Sitenhän meistä suurin osa toimii kasvatus-, opetus-, valmennus- ja johtamistilanteissa vai toimitko sinä toisin?

Elämäntapa syntyy arvoista. Mitä arvostat elämässäsi, siten alat vähitellen elää. Kyse on todellisista arvoistasi juuri nyt, eikä niistä arvoista, joiden mukaan yleisesti meidän oletetaan elävän. Jokaiselle muodostuu arvojensa mukaan tapa toimia. Se ei tarkoita, että olet valinnut arvosi oikein tiedostaen. Saatat olla ajautunut ympäristösi vaikutuksesta elämään tietyllä tavalla. Arvosi ovat perintöä vanhemmilta, ystäviltä ja nykypäivänä hyvin vahvasti mediasta, niin sosiaalisesta kuin perinteisestä.

Voitko valita arvosi toisin?

Länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme arvojen muodostumista ohjaavat todellisuudessa kovat arvot, raha ja ulkokultaisuus. Vaurauteen ja taloudelliseen hyvinvointiin liittyy pyrkimys kohti helpompaa ja mukavampaa elämää. Kun helppous ja mukavuus muodostavat arvojesi ytimen, materialismi on saanut sinusta otteen. Älä hätäänny, se on vain tämän hetken tila. Sinulla on mahdollisuus valita toisin.

Arvovalinta vaatii henkistä työtä, ymmärrystä siitä, että materialismi, hillitön kulutus ja jatkuva pyrkimys taloudelliseen kasvuun eivät välttämättä ole arvoista parhaimmat. Ei sinun, ei läheistesi, ei ympäristösi, eikä koko maapallon kannalta.

Helpon ja mukavan elämän sijaan, mikä lopulta johtaa paikallaan polkemiseen, ja on kuin tyhjää ilmaa, voit valita rosoisemman, tunteikkaamman ja kaikista haasteista huolimatta ruusuisemman elämän. "Ruusuilla tanssimiseen" liittyy rohkeus kokea ja avartaa elämän näkökulmaa. Lisäksi siihen liittyy kokemuksen, ymmärryksen ja tietoisuuden kasvu ja kehitys. Vain sinä itse voit luoda elämästäsi merkityksellisen. Uuteen päivään herätessäsi sinä päätät, mikä on merkityksellistä tänään juuri sinulle. Luot omaa elämääsi merkitystesi kautta. Valitse siis viisaasti.

Arvot ovat valinta. Jotta voit löytää merkityksen tälle päivälle ja tälle hetkelle, sinun on elettävä rohkeasti ja kokeiltava elämää. Sen ei tarvitse tarkoittaa suurta mullistusta elämässäsi, vaan se voi olla pieniä asioita arjessasi. Joillekin se voi olla silmiä avaava ja vahvasti elämää muuttava kokemus. Tärkeintä on, että löydät merkityksen tälle päivälle. Miksi juuri tälle päivälle? Koska muuta ei ole kuin tämä hetki. Valitsemalla tässä hetkessä viisaasti tunnet eläväsi. Siten myös seuraavasta hetkestä tulee luonnostaan merkityksellisempi.

Arvot ohjaavat elämäämme

Mielessämme saattaa olla ristiriita ulkoisesta ja sisäisestä arvomaailmasta. Minulla ainakin on. Koen painetta ulkokultaista elämää kohtaan, rahan ohjaamana. Samanaikaisesti tunnen sen olevan minulle tyhjää ilmaa, merkityksetöntä. Siksi valitsen mieluummin, mahdollisuuksien mukaan tässä hetkessä, minulle paremmat arvot. Valitsen merkityksellisyyden tunteen.

Jaan merkityksellisyyden tunteen mielelläni läheisieni, ystävieni ja oikeastaan kaikkien ihmisten kanssa. Älä ajattele nyt, että kyse on rauhan ja rakkauden paratiisin maalailusta, epätodellisista mielikuvista. Kyse on enemmän elämän ihmettelystä – elämän käsittämättömyyden ja ymmärrettävyyden, mielettömyyden ja kiinnostavuuden, synkkyyden ja ihanuuden sekä pelon ja rakkauden ihmettelystä. Ihmetys on kohtaus mielen synnyttämässä tai vastaanottamassa mielikuvassa, ajatuksessa ja ideassa. Toki toivon myös rauhaa maan päälle ja ihmismieliin.

Viisaat päät ovat sanoneet, että elämä on joko ihmeitä täynnä tai mikään ei ole ihmeellistä. Sekin on lopulta valinta.

- Tahdon olla isä, joka ihmettelee aidosti lapsen kanssa elämän tapahtumia ja lapsen oppimista.

- Tahdon olla valmentaja, joka yllättyy aidosti urheilijan suorituksista ja valmennettavan hyvinvoinnin kokemuksesta.

-Tahdon olla viisas mies, joka myöntää heikkoutensa ja vajavaisuutensa.

- Tahdon olla ihminen, joka välittää tietoaan, kokemuksellista oppiansa ja ymmärrystään kaikille, jotka ovat elämäni verkostossa.

- Tahdon ihmetellä lisää ja oppia uutta.

- Tahdon olla esimerkillinen ja elää kuten opetan

Miksi on arvokasta elää kuten opettaa ja olla esimerkillinen?

Se luo merkityksellisyyden kokemuksen. Jos ajattelen lapsiani, valmennettavaani tai ystävääni, koen oloni hyvin tyhjäksi, jos en pyri olemaan - seisomaan vahvasti - sanojeni takana. Jos en pysty itse elämään sanojeni vaatimusten mukaisesti, en voisi sitä vaatia muiltakaan. Koska se tuntuu merkityksettömältä. Olen kokenut, että lapselleni omalla toiminnallani ja käyttäytymiselläni on vähintään yhtä suuri vaikutus kuin tuhannella sanalla. Ja niiden sanojen on tultava tunteella sisimmästäni.

Esimerkillisyys luo merkityksen ja esimerkistä opimme parhaiten. On huomattavasti vaikuttavampaa, kun Nick Vujicic puhuu ”elämästä ilman rajoja”, kuin esimerkiksi minä, jolla on kaikki raajat ja muutenkin hyvä lähtökohta elämään. Vaikuttavuuden luo tunne. Jos Nick pystyy ilman käsiä ja jalkoja, miksen minäkin. Syntyy motiivi ja muodostuu tavoite. Kun motiivi on riittävän voimakas ja tavoitteesta syntyy kirkas päämäärä, rajoja ei ole. Rajat ovat mielemme tuote, josta seuraa omakohtainen käsitys. Tämä on minulle mahdollista, mutta tuo ei.

Esimerkillisyys luo hyvän mullan, johon voi kasvaa itse ja josta muut kasvit (ja ihmiset ;-) voivat ottaa opikseen niin halutessaan. Jos asetat riman liian korkealle, turhaudut tai väsähdät. Se on nykypäivänä helppoa. On hyväksyttävä lähtökohta ja otettava askel kerrallaan.

Vaativa esimerkillisyys haastaa aina

Olen aina pyrkinyt elämään kuten opetan eli olemaan esimerkillinen. Siksi että koen elämäni merkityksellisenä. Aina tämä vaativa elämäntapa haastaa minua. Siksi ettei se ole helppoa, eikä aina mukavaa. Kun asetan riman liian korkealle, teen usein virheen, josta kärsin. Tosin en oikeasti kärsi, vaan koen tuskastumisen tunteen, kunnes hyväksyn ylittäneeni sen hetkiset rajani. Oikeammin sanottuna en kuitenkaan elänyt hetkessä esimerkillisesti, kuten opetan, vaan yritin jotain muuta eli toimin toisin.

Tästä esimerkkinä tuore kantakalvon repeämä, jonka sain suunnistuksen SM-viestissä kaksi viikkoa sitten. Oireita kantapohjassa oli, eivätkä ne lähteneet pienellä levolla. Olisi pitänyt pysähtyä selvemmin, kuunnella ja hyväksyä tilanne. Toisin sanoen olisi pitänyt luopua tavoitteistani sillä hetkellä. Koska en uskonut tilanteen vakavuutta, kantaluuni tulehtui ja lopulta kisassa tulehduksen heikentämä kantakalvon kiinnitys antoi periksi.

Tunsin oloni typeräksi, koska en kyennyt elämään, kuten opetan. Kaksi viikkoa myöhemmin olen taas sisäistänyt, että elämä jälleen opettaa minua. Itseriittoisuus on aina pahasta. Kyvykkyyden tunne voimaannuttaa helposti väärällä tavalla. Silloin sokaistun. Vaikka tavoitteet menivät uusiksi ja urheilullinen elämäntapani hetkeksi jäihin, olen hyväksynyt tilanteen. Toimin toisin, kuin minulle oli parhaaksi. Enkä tarkoita pelkästään rasitusvamman aiheutumista, vaan asettamiani tavoitteita. Tavoitteeni eivät tällä kertaa olleet minulle hyväksi.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Onni onnettomuudessa on elämän hidastuminen ja syvemmän merkityksen löytäminen jälleen arjen pienistä asioista. Minulle vahvistui entisestään, että tahdon elää, kuten opetan. Sillä se on hyväksi minulle, läheisilleni ja kaikille ihmisille verkostossani.

Toivon, että tämän lukeminen auttaa sinua askeleen eteenpäin omalla kokemuksellisella polullasi ja tukee esimerkillisyyttä elämässäsi.