takaisin

Terveyden optimointi on joko elämäntapa tai tuntuu hifistelyltä

On muutama merkittävä ravintoasia, joista en ole saanut vahvistusta kokemuksilleni yleisestä ravitsemustietämyksestä. Nämä asiat ovat mielestäni hyvin keskeisiä, kun mietimme ravinnon terveysvaikutuksia ja ravintoa osana hyvinvoinnin kokemusta.

Seuraavassa esitän väitteitä, joihin perustan omaa ravitsemustani.

1. Vesi ja suola muodostavat yhdessä kasvisten ja kasviöljyjen kanssa ravintomme ydinvoiman.

2. Kaloriensaannilla ei ole merkitystä, kunhan kehollamme on mahdollisuus puhdistua ylimääräisestä energiasta.

3. Ravinteita voi tankata kehoon huonomman päivän varalle, vaikka parempi on saada joka päivä enemmän ravinnerikasta eli laadukasta luonnonmukaista ja kasviperäistä ravintoa.

Kun tarvitaan nopeaa nesteytystä, esimerkiksi pahan nestehukan yllättäessä, laitetaan tippaan. Silloin tiputetaan suolavesiliuosta suoraan suoneen. Ja kuin ihmeen seurauksena ihminen virkoaa ja voimat palautuvat ennalleen nopeasti.

Aikanaan hellekisoissa käytettiin nesteytystä ja moni urheilija on kokenut, miten ”kuolleista nouseminen” tapahtuu, ja jo seuraavana päivänä on kykenevä melko kovaan suoritukseen.

1990-luvulla nuorten MM-kisoissa näimme ja koimme, miten palautuminen tehostui, jos tippaan pääsi heti suorituksen jälkeen uuvuttua.

Kun itse olin 1995 Tanskan MM-kisoissa tiputuksessa, se tapahtui liian myöhään, enkä enää hyötynyt siitä. Raskaan hellekisan jälkeen en ollut totaalisen sippi, mutta mikään ravinto ei imeytynyt, joten lopulta päädyimme maajoukkueen lääkärin kanssa laittamaan minut tiputukseen. Suorituksestani oli kuitenkin kulunut liian kauan, joten kehoni oli ollut neste- ja energiavajeessa useamman tunnin ajan. En kokenut erityishyötyä tapahtuneesta tulevassa viestikisassa, vaikka virkosin kyllä ja oloni parani. Voi olla, etten olisi kyennyt juoksemaan viestiä lainkaan ilman tiputusta. Viimeisen reilun 10 vuoden aikana tiputusta ei ainakaan suomalaisessa urheilussa ole käytetty palautumistarkoituksessa, vaan ainoastaan urheilijan hengen turvaamiseksi.

Mutta meillehän kerrotaan tarinaa, että suola on suorastaan myrkky. Mitä vähemmän suolaa, sitä parempi on ihmisen olla. Vai onko sittenkään?

Vesi ja suola ovat erottamaton pari

Vesi ja suola ovat erottamaton pari. Lisäksi on syytä huomioida, että koostumme hyvin pitkälti mineraaleista. Vaikka mineraalit ovat kehossamme melko pysyviä, niitä on saatava koko ajan lisää, koska niitä myös kuluu. Ennen kaikkea tarvitsemme kuitenkin vettä.

Kuka on sitä mieltä, että vettä on vaikea juoda 2 litraa päivässä sellaisenaan?

Jos haluaa juoda vielä enemmän, tarvitaan veden lisäksi suolaa. Erityisesti suolalla on väliä, mutta niin on myös vedellä. Valitettavasti näistä ei ole päteviä tutkimuksia olemassa. Tai jos tiedät olevan, lähetä minulle vinkki tai linkki. Olen kiinnostunut.

Vesi on tärkeintä, mitä suuhun laitetaan. Normaalipainoisella naisella yli 50% kehosta ja lihaksikkaalla miehellä jopa 70% – lihaksikkaalla siis enemmän kuin hentosella tai pyöreellä – on vettä, joka on jatkuvasti vaihtumassa soluviidakossamme. Mitä nopeampi vaihtuvuus, sitä paremmin keho pystyy uusiutumaan. Joskin liian hätäinen aineenvaihdunta johtaa ravinteiden hukkaamiseen.

Ravinnosta puhuttaessa vedellä koetaan olevan vain nestehukkaa estävä vaikutus. Vesi kuitenkin ylläpitää kehomme ja mielemme toimintoja sekä vireystilaa ihan olennaisesti.

Lähdevesi tai vesi-ionisaattori

Lähdeveden pH on 9 paikkeilla ja sitä on helpompi juoda kuin hanavettä, jonka pH on keskimäärin 7. Hanavedessä on myös kaikenlaisia jäämiä, mitkä "maistuvat". Mitä happamampaa vettä, sitä vähemmän kehomme sitä tarvitsee. Liiallinen emäksisyyskään ei ole hyväksi, mutta ”vesi paras voitehista” vaikutus tulee hyvin, kun veden pH on 9-9,5.

Kun lähdevettä ei ole tarjolla, vesi-ionisaattori on terveyden optimoijan paras ystävä ja limsat alkoholijuomien ohella pahin vihollinen. Kokiksen pH on jossain 3,5 paikkeilla eli aiheuttaa voimakkaan happamuuslisän kehoon. Kyse on eri asiasta kuin mahahapoista eli mahalaukun sisäisestä happamuudesta, jota suolahappo ylläpitää ja on välttämätön apu erityisesti "raskaamman eläinperäisen" ravinnon imeytymisessä. Ei kannata ajatella, että mahan happamuus (pH 1-3) mitätöisi ravinnon emäksisen vaikutuksen, vaikka yhtälö onkin monimutkainen. Yksinkertaisesti todettuna happamuutta aiheuttava ravinto - hapankaali ei aiheuta happamuutta, vaikka nimestä voisi niin päätellä - johtaa kehon happamaan tilaan. Se on myös väsymystila.

Lähdevettä tai puhdistettua ionisaattorivettä on helppo juoda pari litraa päivässä.

Urheilijan elämässä tarvetta voi hyvin olla enemmälle tai vaihtoehtoisesti voit valita juoda enemmän ja syödä vähemmän, kun lisäät veteen vuorisuolaa ja viherjauhetta tai teet oman vihersmoothien.

Vuorisuola on valintani

Suolalla on väliä. Siksi vuorisuola (himalaja), aavikkosuola (kalahari) tai puhdistettu merisuola (atlantti) ilman lisäaineita ovat parhaita vaihtoehtoja. Siis siksi, että niissä on suolan ja mineraalien alkuperäinen olemus. Merisuolassa on olemassa riski saastejäämille, joten miljoonia vuosia vanhat vuorisuolat ovat minun valintani. Sen sijaan muokatut suolat ovat menettäneet luonnollisen voimansa.

Vaikutuksen voi nähdä vaikkapa verenpaineessa, kun päättää kokeilla systemaattisesti. Turha on väittää muuta, ellei ole omakohtaista kokemusta tai argumenttia tutkimuspohjalta, jossa olisi vertailtu pöytäsuolaa ja vuorisuolaa. Sellaista en valitettavasti ole nähnyt.

Viherjauheesta luonnon voima helposti imeytyvässä muodossa

Ionisaattorivesi (pH 9-9,5), vuorisuola (himalaja tai kalahari) ja viherjauhe muodostavat päiväni nestepitoisen ravinnon perustan. Sanoisinpa, että tärkeimmän osan, sillä juon vihersuolavettä keskimäärin 4 litraa päivässä, usein viisikin. Vuorisuolaa kuluu veden kanssa 5 grammaa litraa kohden ja yhteensä päivän aikana moninaisten kasvisten, hedelmien, marjojen ja muiden ravintolähteiden kanssa keskimäärin 30 grammaa, ja se on käytännössä lisättyä suolaa, eikä ole negatiivista vaikutusta verenpaineeseen, kun suolan käyttö on balanssissa veden määrän kanssa. Jos suolaa tulee liikaa, se korjataan nopeasti vettä juomalla. Jos vettä on juotu liikaa, vatsa hölskää. Se on nopeasti korjattu syömällä vuorisuolaa. Hyvin yksinkertaista. Muutokset ovat toki hitaampia, jos aineenvaihdunta on hidasta.

Kylmäpuristetut kasviöljyt ovat tärkeä osa ravintoa

Kylmäpuristettuja kasviöljyjä ei sovi unohtaa, sillä monelle ne eivät ole päivittäistä ravintoa, vaikka ovat ravintosuositusten keskiössä. Kasviöljyä tarvitsemme sekä rasvaliukoisten vitamiinien imeytymiseen että riittävään tyydyttämättömien ja tyydyttyneiden rasvahappojen saantiin. Kasviöljyillä on myös oma happamuutta puhdistava vaikutuksensa. Kasviöljyistä saa lisäksi hyvän rasvan muodossa olevaa energiaa.

Mihin maitoa tarvitaan?

Hapanmaitotuotteet monipuolistavat ravintoa, ovat hyviä proteiinin lähteitä ja maitorasva tekee oman täyteläisyytensä ravintoon, mutta ei lehmänmaidolla muuten ole mitään merkitystä ihmisravinnossa. Onhan maito monen mielestä hyvänmakuista, kuten moni muukin elintarvike, johon on tottunut. Maidonkäyttö on pitkälti tottumuskysymys, kuten käytännössä koko meidän ravitsemuksemme. Seuraamme tottumuksiamme lapsuudesta asti, ellemme pysähdy niiden äärelle ja mieti, miksi mitäkin juomme tai syömme.

Kasviksista saa riittävästi myös kalsiumia, joten sen saannilla on turha perustella maidon välttämättömyyttä.

D-vitamiini on oma lukunsa, joten sitä suurin osa meistä tarvitsee purkista, koska aurinko riittää vain harvoina kesinä auttamaan kehoamme muodostamaan tarvittava D-vitamiinimäärä. Silti talvella on parempi syödä myös purkista, koska vajeen riski on huomattavasti suurempi kuin yliannoksen. Ja aina voi myös mittauttaa arvonsa, jos haluaa olla varma. Mutta muutamassa kuukaudessa tilanne voi muuttua merkittävästi. Itse käytän säännöllisesti 100 mikrogramman D-vitamiinilisää, hetkittäin talvella 200.

Kalorien määrällä on merkitystä kehon happamuuteen liittyen

Kalorien määrällä on merkitystä ainoastaan silloin, kun kehossa vallitsee selvä happamuuden tila. Kehon happo-emästasapainon merkitys on kiistelty asia, mutta minulle se on nykyään hyvin yksinkertainen. Jokainen liikakilo vyötäröllä tai missä tahansa kehon osassa kertoo siitä, että kehossa on liikaa happamuutta, jotta se kykenisi puhdistumaan ylimääräisistä kalorikiloista. Niitä hapan keho ei välttämättä pysty hyödyntämään missään tilanteessa, koska keho on varastoinut lisäkiloihin eli ylimääräiseen rasvakudokseen happoja. Tätä ei tarvitse uskoa, mutta se on erittäin hyvä selitys lihomisilmiölle.

Myös liian laiha keho voi olla hapan ja siten sairas, jos on pitkään riutunut niukalla ravinnolla, joka on ollut myös ravinneköyhää. 

Luonnollisen normaalipainon yksinkertainen haastavuus

Yksinkertaisesti luonnolliseen normaalipainoon pääseminen tapahtuu happamia kaloreita vähentämällä ja lisäämällä ravintoon emäksisiä kaloreita, joita saa kasviperäisistä lähteistä ja erityisen runsaasti kasviperäisistä rasvanlähteistä, kuten kasviöljyistä, siemenistä, avokadosta, kookoksesta ja pähkinöistä. Niillä saa helposti nälän hallintaan, eikä mikään kasviperäinen rasvanlähde ole haitallinen kohtuudella käytettynä. Pidän voitakin parempana vaihtoehtona kuin käsiteltyjä ja osittainkin kovetettuja rasvoja.

Minun normaalipainoon halajava ruokavalioni sisältää runsaasti vettä, kasviksia, hedelmiä, marjoja, vuorisuolaa, viherjauhetta ja kasviöljyjä. Lisäksi voin nauttia sopivia annoksia tavallista ruokaa. Sekään ei haittaa, vaikka välillä syön liikaa. Kestävyysurheilija voi toki syödä paljon kaikkea ja pysyä silti balanssissa, mutta ikä tekee tehtävänsä tässäkin asiassa.

Liikunnan merkitys ravinnon tukena

Usein laihtuminen aloitetaan liikunnasta, vaikka ravinto on tärkeämpi saada tasapainoiseen kuntoon. Siihen happo-emästasapaino muodostaa hyvän perustan. Kun haluaa päästä liikakiloista pysyvämmin eroon, on muutettava ravintonsa emäksiseksi ja liikuttava riittävän paljon, mieluiten kevyellä teholla. Kovatehoinen liikunta kuluttaa kyllä kaloreita, mutta lisää happamuutta, millä on pidemmän päälle negatiivinen vaikutus. Kevyt liikunta puolestaan tukee kehon happoja puhdistavaa vaikutusta ja siten ylläpitää terveyttä kehossamme.

Miten lisäät kehon emäksisyyttä ja nautit normaalipainostasi välittämättä, kuinka paljon kaloreita saat?

Yksinkertaisesti juomalla enemmän suolavettä tai mieluummin vihersuolavettä tai omatekoisia vihersmoothieta saat ravinnosta enemmän emästä, mikä auttaa kehoasi uusiutumaan. Lisäämällä ylipäänsä kasvisten ja kasviöljyjen määrää homma helpottuu. Ravinnosta tulee yksinkertaisen maukas kokonaisuus. Siihen sopii kyllä lihat, juustot, herkut ja muu fleksaus, mutta kokonaisuuden on oltava kunnossa. Se tarkoittaa happo-emästasapainon mieltämistä eli riittävän määrän veden, suolan ja kasvisten nauttimista. Kevyt liikunta ja iloinen ilme auttavat myös.

Positiivisuus ja jatkuva hymyily ovat mahdottomia happamalle keholle ja happamassa kehossa vankina olevalle mielelle. Mutta olemalla iloinen pienistä asioista, autat myös kehoasi pääsemään balanssiin happojen kanssa. Se on alku pysyvämmälle ilolle ja virkeydelle.

Kehon happo-emästasapainosta voit lukea lisää vaikkapa näistä linkeistä.

Oletko liian hapan?

Kokemuksia emäksisestä ravinnosta

Ravinto on välttämätöntä ja herättää intohimoja

Ravinto herättää intohimoja, koska se on meille kaikille välttämätöntä. Monille se on vain välttämätön asia, josta ei tarvitse koskaan tehdä numeroa. Toisille se on elämän suurin asia. Joka tapauksessa kaikkia meitä ravinto koskettaa jollain tavalla. Toivottavasti sinä olet ravintosi kanssa balanssissa ja kehosi on samaa mieltä.

Ravinnetankkausta kannattaa hyödyntää

Kun tarjolla on ravinnerikasta ravintoa, se kannattaa varastoida kehoon, jotta keholla on tarpeen tullen käytettävissä ravinteita. Meillä on kyky varastoida suojaravinteita pahan päivän varalle, mutta ylitankkauksesta ei ole hyötyä. On mahdotonta sanoa, miten yksilöllisesti kukin meistä pystyy mitäkin ravinteita imeyttämään. Siksi ravinnetankkaus kiinnostaa vain terveyden optimoijia, hifistelijöitä. Tai heitä, jotka etsivät ratkaisuja terveysongelmiinsa ravitsemuksesta.

Minä uskon, että geeniemme (myös geenivirheidemme) aktivoitumiseen voimme vaikuttaa todella merkittävästi ravinnollamme. Siksi olen ravinnetankkauksen ja ravintotehostajien käyttäjä ja puolestapuhuja. Puhun vain omasta kokemuksestani, koska olen urheilijana kuormittanut vuosien saatossa kehoani valtavasti, eikä perimäni ole välttämättä ollut kovin suosiollinen. Ravinnetankkaus menee harvoin yli, kunhan lähteet ovat luonnonmukaisia. Sen sijaan synteettisillä vitamiineilla saadaan helposti yliannoksia ja myrkytysoireita.

Mikäli ravintotehostajat kiinnostavat, kannattaa tutustua Qmedin tuotteisiin. Qmedin ydintuoteperhettä käytän C- ja D-vitamiinilisien lisäksi ainoina kapseleina ravinnossani, minkä koen terveyteni optimointina. Ravintoni riittää varmasti turvaamaan perusterveyden, mutta terveys on yksi intohimoistani. Siksi syön mieluummin säännöllisesti ravintotehostajia kuin lääkkeitä väheksymättä yhtään lääkkeiden tarvetta joissain akuuteissa tilanteissa.

Qmedin tuoteperhe

Jos kiinnostaa, voit kysyä henkilökohtaisesti lisää.

Päivittäiset ravintotehostajani ovat C- ja D-vitamiinit, spirulinatabletit, joita olemme käyttäneet perheemme monivitamiineina sekä ProQD, Seralgin ja ArthroQ jo yli viiden vuoden ajan.

Vähemmällä pärjäisi varmasti, mutta terveyden optimoinnin kannalta koen nämä tarpeelliseksi. Erityisesti yli 40-vuotiaana kilpaurheileminen kovassa kestävyyslajissa vaatii veronsa ja ravintoa tehostavan panostuksensa. Silti vammoja välillä tulee, kun innostun liikaa. Siihen toki vaikuttaa myös kehonhuoltoon panostaminen. Vammoista paranee hyvin, kun ravinto on huippukunnossa miehen rinnalla. Kehomme tarvitsee uusiutuakseen – käytän mielelläni termiä tuoreutuakseen – laadukasta ravinnerikasta ravintoa.

Lapsille sopii sama ravinnerikas ravinto

Olen myös tarkasti seurannut lasteni terveyttä ja ravinnossa tekemämme muutokset ovat vaikuttaneet positiivisilta, kun vertaa nuoremman (6-vuotias) terveyttä vanhemman (11-vuotias) terveyteen sekä saman ikäisenä että elettyjen vuosien aikana. Nuoremman terveys on ollut suorastaan erinomainen, mikä on luonnollisesti helpotus ja ilonaihe vanhemmille. Toki molempien perimä on myös erilainen, vaikka sama alkuperäinen lähde äidiltä ja isältä. Ravinto kuitenkin vaikuttaa geenien aktivoitumiseen joka tapauksessa.

Ravinnolla hifistelyä

Kun puhutaan ravintoon liittyvästä hifistelystä, siihen liittyy mielessäni ajatus kehon puhdistamisesta kaikesta turhasta, jota kehoni ei pysty hyödyntämään. Usein pimeimpään vuodenaikaan syksystä kevättalveen koen tarpeelliseksi huomioida ravinnossani emäksisen ja mineraaleja sisältävän vaikutuksen. Hifistelyyni kuuluu silloin aamuisin voimakkaan emäksisten karbonaattisuolojen ja sisäisesti käytettäväksi sopivan saven juominen yhdistelmänä. Aamulla menee reipas puoli litraa emässuolasavi-inkiväärivettä ensin tyhjään vatsaan ja ennen puuroa vielä litran verran vihersuolakurkumavettä ravintotehostajien kera.

Koska en kahvia ole elämäni aikana juonut lainkaan, nämä vesisekoitukset, jotka ovat ionisaattorivettä, korvaavat enemmän kuin hyvin aamukahvin. Nesteytyksestä päivä lähtee loistavasti käyntiin. Jaa… miksi inkivääri ja kurkuma? Vinkkien ja kokeilun kautta nekin ovat löytäneet paikkansa säännölliseen ravintooni ja tuntuvat auttavan ylläpitämään kehon tehokasta vastustuskykyä.

Ravinto olkoon lääkkeesi. Nauti juodessasi ja syödessäsi, mutta muista nauttia niin, että nautit vielä juonnin ja syönnin jälkeenkin olostasi, virkeydestäsi ja elämänilostasi.