takaisin

Ravinnerikas ja sopivasti energiaa sisältävä ruokavalio on terveyden perusta

Ravintoasiat ovat kiinnostaneet minua nuoruudessani (11-19-vuotiaana) vuosia kestäneen karkki-, limsa-, ja jäätelölakon jälkeen. Lakko sai alkunsa pitkäjänteisestä tavoitteellisuudesta huippu-urheilijaksi. Teollisesti tuotetut herkut saivat jäädä. Uskoin tuntevani, että ravinnolla on merkitystä terveydelleni.

Ravintokiinnostukseni sai pontta gluteenittoman ruokavalion vaikutuksista

Vuonna 1996 (20-vuotiaana) päätin pitkällisten vatsavaivojeni, jotka haittasivat jo paljon kovia kisasuorituksiani, jälkeen siirtyä gluteenittomalle ruokavaliolle. Ratkaisu oli tavallista helpompi, sillä isäni oli jo vuosia ollut gluteenittomalla dieetillä. Olin juuri edeltävän vuoden armeijan vahvuudessa Urheilukoulussa, eikä gluteenittomuus olisi siellä siihen aikaan ollut helppo vaihtoehto. Helpompi oli aloittaa uusi elämä ravinnon osalta kotona.

Pyrin yliopistoon lukemaan ravitsemustieteitä, mutta päädyin opiskelemaan avoimessa yliopistossa peruskursseja. Kiinnostukseni ravintoa kohtaan oli kova kokeillessani uutta ruokavaliota. Huomasin muutamassa viikossa ravinnon merkityksen hyvinvoinnilleni.

Puolessa vuodessa muutuin sitkeästä 54kg (rasvaa kehossani 8-9%) painavasta pojanklopista vahvarakenteiseksi 60kg (rasvaa kehossani 6-7%) painavaksi kestävyysurheilijaksi. Ravinnolla oli todella väliä.

Systemaattisten ravintokokeilujen haasteena jatkuva reissaaminen

Systemaattisessa ravintokokeiluissa haasteeksi muodostui jatkuva leiri- ja kisareissaaminen, sillä hotellielämässä pystyin melko vähän vaikuttamaan päivän aterioihin. Vaikeimmat hetket koin vuonna 2002 (26-vuotiaana) pitkällä ja todella raskaalla maailman cupin kiertueella Belgiassa ja Sveitsissä, kun kisalounaaksi oli tarjolla aina pastaa, eikä gluteenittomista vaihtoehdoista ollut tietoakaan. Joskus söin pitkän kisan jälkeen lounaaksi vain omia sämpylöitäni, salaattia ja porkkanaraastetta. Energiavarastot jäivät yllättäen vajaiksi. Enpä kokeilisi enää, vaan ostaisin kaupasta lisää omia eväitä.

Minulla oli onnea. Gluteenittomuus lisäsi ymmärrystä ravinnon tärkeyden suhteen. Kaikille se ei tuo autuutta. Minulla oli selvä yliherkkyys, ehkä ihokeliakia. Ken tietää, kun enää en voi ottaa selvää. Jos aloitan syömään gluteenia, menee suolistoni sekaisin ja yksittäisiä näppyjä nousee jälkikäteen ihoon, useimmiten käsivarsiin. Onneksi kehon kova rääkki urheilijana toi yliherkkyyden esiin ja tein omatoimisen ravintomuutoksen, joka kannatti. Sen verran on suvussa maha- ja suolistosyöpää ollut, että terveyden kannalta muutokseni saattoi olla pidemmän elämän ehto.

Usko ravinnon merkitykseen palautumisessa ja kehittymisessä urheilijana

Koettuani gluteenittoman ruokavalion merkityksen, uskoin muullakin ravinnolla olevan vaikutusta palautumiseeni, kehittymiseeni ja kisasuorituksiini. Aloin kokeilla erilaisia valintoja ravinnon osalta. Moni kokeiluistani johti oivalluksiin, joiden perustana oli aina yleinen ravitsemustieto ja ajan henki.

Epäonnistunein kokeiluni oli rasvaton ruokavalio.

Minimoin kaikessa rasvan käytön ja valitsin aina vaihtoehdoksi rasvattoman. Vähän rasvakaloreita sisältänyt ravintoni ei suinkaan johtanut laihtumiseen, vaan rasvakudoksen lisääntymiseen siksi, että tärkeät rasvahapot olivat kehossani liian vähissä rajun urheilurasituksen keskellä. Jatkuva nälkä ja valtavat hiilihydraattiannokset – sain siis kyllä runsaasti hiilarikaloreita – olivat päivittäistä, melko epämiellyttävää seuraa. Vaikka kuinka söin, nälkä saattoi tuntua silloinkin, kun vatsa tuntui vielä täydeltä. Proteiinia oli kyllä riittävästi.

Toinen epäonnistunut systemaattinen ravintokokeiluni oli suolaton ruokavalio.

Yhdistettynä runsaaseen nestetarpeeseen suolattomuus teki olon epämiellyttäväksi. Tyypillisin reaktio oli vatsan jatkuva hölskäminen juostessani. Erityisesti iltapäivän harjoituksissa hölske oli vakioseuraa. Verenpaineeni on ollut perinnöllisesti melko korkea, mutta suolattomuudella ei ollut siihen positiivista vaikutusta.

Vuosia kestäneissä kokeiluissani tärkein havaintoni oli, että vajailla hiilihydraattivarastoilla ei saa suoritustehoja esiin kisoissa. Kestävyysurheilijalla on joko kovien kisojen, pitkien harjoitusten tai ylipäänsä kovan harjoitusstressin seurauksena usein energiavarastot hieman vajaat. Muilla urheilijoilla tuskin vastaavaa ongelmaa ilmenee, ainakaan samassa mittaluokassa.

Matkavauhtini jäi matalammaksi rasva-aineenvaihdunnan turvin, kun hiilihydraatteja oli kehossani liian vähän saatavilla. Toisaalta liiallinen hiilihydraattien syönti ennakolta johti aina heikompaan olotilaan, jossa rasva-aineenvaihdunta ei tuntunut lainkaan aktivoituvan. Opin löytämään balanssin, vaikka en koskaan kyennyt tankkaamaan oikein. Syyksi epäilen hiilihydraattiaineenvaihdunnan häiriötä, mikä johtaa siihen, että kehoni pyrkii pääsemään aina ensimmäisenä eroon ylimääräisistä hiilihydraateista. Kun yritin tankata oikeaoppisesti ennen kisaa, kehoni tuntui jo lähtiessä tyhjemmältä. Ikään kuin viimeisenä yönä ennen kisaa kehoni olisi jo kuluttanut hiilihydraattivarastot, vaikka täytin niitä normaalia enemmän.

Ravintoon liittyy yksilöllisiä haasteita

Ravintoon liittyy yksilöllisiä haasteita ja heikkouksia, joita olen urheilijan urallani päässyt runsaasti kokemaan. Onnellisia tietämättömät, sanotaan. Tässä tapauksessa paremmasta ravinnosta eivät tiedä he, joiden vatsa kestää kaiken, eikä ravinnolla tunnu olevan vaikutusta kisasuorituksiin, eikä edes palautumiseen ja kehittymiseen.

Koen olleeni onnekas, sillä kehoni on reagoinut herkästi. Muutaman viikon ravintokokeiluilla huomaan jo merkittäviä eroja hyvinvoinnissani ja terveyden kokemisessa. Edelleen hyvin aktiivisena kilpaurheilijana pääsen nauttimaan onnistuneista ravinto-opeistani ja -valinnoistani. On hienoa lähteä kisaan tai kovempaan harjoitukseen, kun tietää vatsan toimivan hyvin.

Siedätys, sopeutuminen ja fleksaaminen ovat monipuolistavia ravinto-ohjeita

Siedätys on nykypäivän ratkaisu allergiaongelmiin, joita minulla on loppujen lopuksi ollut hyvin vähän. Yliherkkyys ja allergia ovat samantyyppisiä reaktioita, joihin voidaan siedätyksellä vaikuttaa. Olennaista on, että keho sopeutuu siedätyksessä, eikä tuota vastustusta eli allergista reaktiota. Voin syödä nykyään kaikkea pieniä määriä, kun välttelen gluteenia, enkä syö vatsaani ihan täyteen. Se on varmasti hyvä ohje meille kaikille.

Pääosin olen samoilla linjoilla nykyisen ravitsemustietämyksen kanssa. Kasvikset, hedelmät ja marjat muodostavat ruokavalion perustan. Kasvikunnasta löytyy ravinteita joka lähtöön, vaikka vaatimukset olisivat kovat. Palkokasvit, täysjyväviljat, pähkinät ja siemenet ovat tärkeässä roolissa vegaanin ruokavaliossa. Puhtaasti vegaani ruokavalio asettaa kuitenkin haasteita urheilijalle, joka rasittaa kehoaan äärimmilleen. Sanoisin haastetta identtiseksi gluteenittoman ruokavalion kokemusteni kanssa menneiltä vuosikymmeniltä, jolloin vaihtoehdot olivat vähissä tai olivat huonompia. Reissut ovat haastavia paikkoja. Siksi fleksaus (fleksitarismi) ravinnon suhteen on hyvä vaihtoehto, varsinkin urheilijalle. Mutta sama pätee myös tavallisen terveydestään huolehtivan ihmisen elämään. Syö pääasiassa kasviksia, mutta syö myös sen mukaan, mitä on saatavilla.

Kun käyt itse kaupassa, voit valita viisaasti, mitä syöt. Minulle on joka kerta pieni ihmetyksen aihe, kun vertaan omia markettiostoksiani muiden ostoksiin kassajonossa. Moni terveydestään ravinnon avulla huolehtiva ei edes vaivaudu marketteihin, vaan tilaa verkkokaupasta tarvitsemansa tuotteet, joita ei voi itse viljellä, kasvattaa tai kerätä luonnosta. Minäkin tilailen joskus tuotteita verkkokaupasta, mutta pääosin ostan kasvikset ja hedelmät kaupasta. Kiitos vanhempieni ahkeran marjojen keräämisen, marjoja löytyy pitkälle talveen pakastimestamme. Olennaista on, että kasvisravintoa on aina saatavilla.

Kasviperäinen ravinto on yksinkertaisesti parempi vaihtoehto kuin eläinperäinen

Ravinnosta keskusteltaessa mediassa harvoin nostetaan esiin eläinperäisen ravinnon haittavaikutuksia. Kasvisravinnon hyödyt nousevat erityiseen arvoonsa vertailtaessa kasvi- ja eläinperäistä ravintoa. Usein sanotaan, että eläinperäisestä ravinnosta on helpompi saada kaikki tarvittavat ravintoaineet. Samalla unohdetaan, miten paljon eläinperäinen ravinto rasittaa kehoamme ravinnon imeytymisprosessissa. Kasvisravinnolla on lähes mahdotonta saada raskasta oloa pidemmäksi aikaa, vaikka sortuisi nauttimaan liikaa pähkinöitä, ellei ole siinä ohessa vetäissyt pihviä kyytipojaksi.

Mikä on tärkein yksittäinen ravintolähde, josta minun olisi vaikeinta luopua pidemmäksi aikaa?

Kun vettä ja suolaa ei oteta huomioon, kilpailevat yleisesti vihreä ja hapankaali keskenään. Vihreistä on vara valita erilaisia vaihtoehtoja, kuten monipuolinen viherjauhe, lehtikaali, pinaatti, lehtisalaatti, kurkku jne. Jos jotain niistä voi aina käyttää, voisin aina jostakin myös luopua. Mutta suomalaisesta kunnollisesti hapankaalista en luovu, ja onneksi lapsenikin nykyään pitävät jopa valkosipulihapankaalista, jonka mielelläni tituleeraisin parhaaksi yksittäiseksi ravintolähteeksi (elintarvikkeeksi). Hapankaali on herkullinen luonnon probioottivalmiste.

Nuoren urheilijan ravinto on usein ravinneköyhää

Valitettavan usein urheilijanuorten ravinto on erinäisistä syistä liian köyhää. Joko syödään liian vähän tai syödään ravinneköyhää ravintoa liian usein. Aina kun urheilijan veriarvot kertovat alhaisesta hemoglobiinista ja rautavarastojen vähyydestä tai muuta häiriötä löytyy veriarvoista, ajatukseni menevät ravinnon puutteisiin ja heikkouksiin. Kun ravinto on kunnossa, veriarvot pysyvät myös kunnossa ja urheilija terveenä.