takaisin

Huipulla tuulee intohimoisesti

Kirjoitan tämän blogin Huipulla tuulee -seminaarin inspiroimana. Kolmatta kertaa Jyväskylän Paviljongissa järjestetty seminaari yhdistää intohimoisesti, mutta ilman perinteistä seminaarien pönötystä, urheilun ja yrityselämän huippua tarinoiden muodossa. Joka kerralla olen ollut paikalla ja nähnyt, miten Pietari Sorri ja Ville Kallinen ovat laittaneet itsensä likoon seminaarin onnistumiseksi ja sen kehittämiseksi.

Pönötys kielletty - nyrkkeilykehään - mars! Kiitos, kumarrus ja onnittelut!

Teemana intohimo

Tämän vuoden teema oli osuvasti intohimo. Kuvaan sopi myös, että Jari Sarasvuo korvasi tällä kerralla juontaja-haastattelijana Tapio Suomisen. Olin seminaarin alkaessa viime vuotista innostuneempi siksi, että Sarasvuon ajatuksissa on aina jotain, joka osuu ja uppoaa omiin pohdiskeluihini. Vuosien varrella Jari, jos joku, on kehittänyt ajatteluaan ja esiintymistään intohimoisesti lukien valtavasti kirjallisuutta ja haastaen tutkijoita. Jarille kiitos, että olit intohimolla mukana.

Mika Anttonen

Huipulla tuulee -seminaarissa oli jälleen runsaasti huipputyyppejä esiintymässä ja verkostoitumassa. En aio referoida tässä tapahtumaa, mutta Mika Anttonen oli erityismaininnan arvoinen poikkeus. Siitä syystä, että Mika teki minuun lähtemättömän vaikutuksen hetken estraadilla ollessaan. Vaikutus ei niinkään ollut seurausta hänen tarinastaan, vaan hänen nykyisistä arvoistaan. Hän oli samanaikaisesti nöyrä ja toi esiin faktoja, miten ihmisten maailma pitäisi pelastaa, ja on pelastettavissakin, kun energiayhtiöiltä vaaditaan ratkaisuja ilmastonmuutokseen. Ja Mika on todellakin antamassa siihen omaa panostaan.

Menestyjän balanssi

Kaiken menestyksen taustalla on balanssi. Ei sellainen balanssi, jossa epämääräisesti taiteillaan kapealla nuoralla tanssien, vaan sellainen balanssi, joka on löytynyt rohkean heittäytymisen kautta elämän ääripäihin. Kukin menestyjä on omalla tyylillään, omaa polkuaan kulkien, tarttunut tilaisuuteen ja heittäytynyt hetkeen. Lähtenyt siis rohkeasti kulkemaan sydämensä ääntä ja sielunsa kaipuuta kuunnellen.

Rohkeus ja koettelemukset johtavat balanssiin

Balanssi löytyy vasta, kun rohkea heittäytyminen on tuonut vastaan monia koettelemuksia. Silti balanssi ei koskaan säily. Haasteita riittää aina jokaiselle oppineellekin. Balanssin löytäminen näkyy kuitenkin ulospäin tasapainona, joka menestyjästä kuuluu, näkyy ja tuntuu. Kaiken intohimon keskeltä löytyy siis keskivertoa tasapainoisempi ihminen. Sitä on todellinen menestys, riippumatta siitä, mitä ihminen on saavuttanut ja miten menestystä mitataan tai vertaillaan.

Huipulla tuulee intohimoisesti, koska huippu on tuulinen paikka ja huipulla oleminen vaatii jatkuvasti kehityksen ponnisteluja. Se on luonnollista. Toinen asia on, onko huipulla nautinnollista vai tuskallista, yksinäistä vai yhteisöllistä. Huipulla on tuskallista ja yksinäistä vain, jos unohtaa intohimoisen nautinnon, jolla kohti huippua on mennyt, ja ne ihmiset, jotka ovat tukeneet matkalla huipulle. Yksinäisenä tuskaillen putoaa kyllä nopeasti huipulta alas.

Huipulle tiimityöllä syvästi nauttien

Huipulle pääsy on matka intohimoista tiimityötä. Se voi toki tuntua välillä tuskaiselta, mutta sehän on vain tunne. Kokemus epämukavuusalueesta ja kovasta työnteosta ovat myös tunnekokemuksia, jotka ovat jokaisella erilaisia. Kun kuljet omaa polkuasi, löydät balanssin intohimoisen työnteon ja syvän nautinnollisuuden välillä. Se on merkityksellisyyden kokemista. Kun toteutat omaa polkuasi, elämäsi on sinulle merkityksellistä.

Intohimoon kuuluvat leikki ja lujuus

Intohimoon liittyy merkittävästi kaksi asiaa, jotka koen vahvasti jokaisena arkipäivänä. Ne ovat leikki ja lujuus. Kaikista Sarasvuon höpinöistä ne jäivät minulle vahvimmin mieleen. Kun siihen lisätään Joni Jaakkolan hyvinvoinnin 9 rautaisesta teesistä yksi: älä oleta mitään! saadaan mielenkiintoinen ajatus intohimoon liittyen. Intohimo on tunne matkasta, joka on merkityksellinen.

Pureskelen hieman tarkemmin, mitä tarkoitan. Intohimoa tarvitaan matkalla onnistumisiin ja menestykseen. Käytännössä intohimo on leikinomaista lujuutta kohti tuntematonta ilman ennakkoluuloja ja oikeastaan ilman suurempia odotuksiakaan.

Lapsi on läsnä leikkiessään

Kun lapsi leikkii, hän on täysin läsnä hetkessä. Vain sen hetkisellä toiminnalla on lapselle merkitystä. Siitä syntyy merkityksellinen matka, jonka aikana opitaan olennaisia asioita kuin huomaamatta. Kun tavoitteeksi asetetaan jotain, mikä kadottaa leikin, on läsnäoloa opeteltava jatkuvasti. Läsnäolo tulee luonnostaan vain leikin kautta. Ja matkasta tavoitteeseen voi nauttia vain leikinomaisesti.

Lapselta puuttuu usein päättäväisyys

Lujuus on päättäväisyyttä. Lapsella on harvoin lujuutta ja siten puuttuu pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys. Onnellisia he, jotka löytävät leikin kautta oman juttunsa ja jaksavat pitkäjänteisesti kehittää itseään, kunnes huomaavat osaavansa jotain, mitä vain harva osaa. Pitkäjänteisen leikin kautta on syntynyt taituruutta. Lujuutta tarvitset silloin, kun mielenkiinto siirtyy liian helposti asiasta toiseen. Elämysten hakeminen jää lopulta pinnalliseksi, kuten elämysten tarjoamat opitkin.

Älä oleta mitään!

Ennakkoluulot ja odotukset ovat lopulta pahin este huippuonnistumiselle. Epäilyksesi alkaa nakertaa osaamistasi ja siten syö mahdollisuuksiasi. Olet sitä, mitä uskot olevasi. Niin se lopulta on. Kun puolestaan asetat odotukset liian korkealle, hetken läsnäolo karkaa ulottumattomiin, leikki muuttuu työnteoksi ja onnistuminen on puolittaista.

Huippuonnistuminen syntyy, kun lujasti leikkien toteutat itseäsi olettamatta yhtään mitään.