takaisin

Miten huippuja tulisi valmentaa?

valmentaja

Huipulle pyrkivän valmennuksen haasteita ovat erityisesti urheilijan kokonaisvaltaisen elämäntilanteen kartoitus ja vaikutussuhteiden ymmärtäminen sekä urheilijan kehityksen ja tuloksenteon erovaisuuksien näkeminen. 

Vai mitä mieltä olet? Onko helpompi valmentaa urheilijaa tekemään tulosta kuin kasvattaa urheilija ymmärtämään, mistä tulos syntyy? En väitä, että tuloksen tekeminenkään olisi mikään ”pala kakkua”. Silti pidemmän päälle kasvaminen huippu-urheilijaksi on suuri haaste. Siinä onnistuessaan valmentaja saa sekä elämäänsä että urheilusuorituksiinsa tyytyväisen urheilijan. Siksi kokonaisvaltaiseen valmennukseen kannattaa panostaa.

Huipulle pyrkiminen sokaisee yleensä kahdesta syystä:

1)    On paljon asioita, jotka kiinnostavat nuorta urheilijaa. Siksi urheiluun panostaminen kannattaa vain, kun tuloksia alkaa tulla nopeasti.

2)    Valmentajan oma hyvyys ja osaaminen mitataan raadollisesti urheilijan tuloksina. Silloin aika sotii helposti vastaan.

Urheilija on keskiössä, kun hän kokee panostuksensa urheiluun merkityksellisenä. Kun valmennetaan juniorihuippujen sijaan tulevia aikuishuippuja, itsensä toteuttamisen merkityksellisenä kokeminen on urheilijalle se juttu. Urheilija nousee mielellään uuteen aamuun virkeänä ja intoa puhkuen: ”Saan jälleen tänään nauttia urheilijanelämästäni”.

Syvän nautinnon tavoittelua

Jokainen aamu ja päivä tuskin ovat nautinto, eikä niin voikaan kauan olla, sillä positiivisinkin arki alkaa turruttaa ilman haasteita. Tarvitaan ylä- ja alamäkiä, onnistumisia ja epäonnistumisia, siten matka mestariksi eli oman potentiaalinsa huippuun virittämiseksi on lopulta mielekästä.

Tuloksia saa tulla nuorenakin. Se ei estä oman potentiaalinsa saavuttamista myöhemmin aikuisena, ellei urheilijan identiteetti samaistu pelkästään huipputuloksiin ja -onnistumisiin. Siinä tapauksessa itse lajisuoritus ja harjoittelu jäävät toissijaiseksi. Huippu-urheilijan kuuluu haluta voittaa, mutta samanaikaisesti valmentajan rooli on merkittävämpi tappion ja epäonnistumisten hetkillä.

Valmentaja kasvaa urheilijan rinnalla

Urheilija kasvaa huipulle, kun valmentaja kasvaa rinnalla. On oltava rohkeutta treenata kovaa ja kokeilla rajoilla. On myös oltava rohkeutta myöntää rajansa ja kunnioitettava urheilijan kehon ja mielen signaaleja matkalla. Huippuja valmennetaan rinnalla kulkien, tietoa, osaamista ja kokemusta jakaen sekä suurimmat karikot välttäen. Siten valmentajan on oltava läsnä, ainakin henkisenä tukena, jotta pysyy hereillä, mitä urheilijan mielessä liikkuu.

Kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja rohkeutta

Urheilijan kehoa on helpompi ohjata, kuin ymmärtää urheilijan mieltä. Valmentajalta vaaditaan urheilijaa enemmän kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja rohkeutta oikeiden valintojen tukemiseen. Lajitaitojen osaaminen on lopulta vain toinen puolisko kokonaisuutta. Sillä tehdään juniorimestarit. Aikuismestarit kasvavat hitaasti siemenestä hedelmäksi. Maltti on valttia – siten huippuja tulisi valmentaa – huomioiden arkielämän kokonaisvaltaisuus joka päivä.