takaisin

Urheilijana kehittymisen vaiheet

Urheilijaksi kehittyminen

Kukaan ei voi tietää kaikkea, edes itsestään, omasta kehostaan tai mielestään. Kehittymisen juoni on kuitenkin tiedostaa asioita yhä enemmän ja enemmän. Tiedostaminen edellyttää tiedon lähtökohtaa, kokeilua, yritystä ja erehdystä sekä onnistumisia. Niistä seuraa oivalluksia eli parempaa ymmärrystä kuin ennen. Joskus tulee tulkinnallisia erehdyksiä, jolloin suuri oivallus olikin kupla. Kehitystä tapahtuu silti koko ajan. 

Nuoren urheilijan herkkyyskaudet mielletään lähinnä fyysisten ja taidollisten ominaisuuksien kehittämisen jaksoina. Nykyään yhä enemmän huomioidaan psyykkistä kehittymistä osana kokonaisuutta. Fyysismotoristen ja psyykkissosiaalisten ominaisuuksien tulisi kulkea aina käsi kädessä.

Urheilijana kehittymisen neljä vaihetta

Urheilijan kehitykselle olen määritellyt neljä eri vaihetta, jotka mukailevat lapsen ja nuoren aikuiseksi kasvamisen eri elämänvaiheita:

- Kokeilija – elämänhallinta on tasapainotonta ja tiedostamatonta (avuton eli täysin avuntarpeessa oleva lapsi, arvioikä 1-8v.)

- Oppija – elämänhallinta on tasapainoista, mutta vaihtelevan tiedostamatonta (autettu, opetettu ja tuettu lapsi, arvioikä 5-15v.)

- Harjoittelija – elämänhallinta on tiedostettua, mutta vaihtelevan tasapainotonta (itsenäistä elämää opetteleva nuori, arvioikä 12-20v.)

- Oivaltaja – elämänhallinta on parhaimmillaan tasapainoista ja tiedostettua (ymmärtäväksi ja vastuulliseksi kasvanut nuori, arvioikä 17-25v.)

Kokeilija-vaihe

Kokeilija-vaiheessa lapsella ei juuri ole tietoa, eikä hänen toimintansa ole tavoitteellista. Lapsi kokeilee erilaisia asioita, koska joku toinen tekee niin (esikuva/malli) tai lapsi joutuu vahingossa tilanteeseen, jossa on luontevaa kokeilla jotain uutta. Lapsi ei tiedosta kehittymisen janoaan, vaan hän on tiedostamattomassa (ulkoisessa?) ohjauksessa.

Valmentaja voi ohjata kokeilijaa moneen, mutta kaiken kokeilun pitäisi tuntua lapsesta leikiltä. Muuten lapsen on vaikea kiinnostua asiasta. Monen lapsen innostus lopahtaa varhaisessa vaiheessa, jos toiminta on liian tavoiteorientoituvaa. Tavoite voi olla piilotettuna leikkiin, mikä vaatii valmentajalta asiantuntemusta. Osa harjoitettavista taidoista on vaikea pukea leikiksi, mikä on varhaisen erikoistumisen lajien iso haaste.

Kokeilija-vaiheessa lapsen kiinnostuksen herääminen on tärkeintä. Siihen vaikuttavat merkittävimmin urheilun omaksi jutuksi kokeminen leikin ohella. Lapsi kokee omakseen sen, mikä tuntuu hyvältä ja missä hän kokee olevansa hyvä.

Oppija-vaihe

Oppija-vaiheessa lapsesta kasvaa nuori urheilija tai vaihtoehtoisesti hän kyllästyy kaikkiin urheilukokeiluihinsa. Poikkeustapauksissa voi 15 ikävuoden jälkeenkin uudestisyntyä vielä urheilijaksi. Monessa taitolajissa aletaan tosin olemaan jo parhaassa iässä huippusuorituksille, mikä on oppijanuoren haaste. Tuloksia saattaa syntyä tasapainoisen elämänvaiheen seurauksena, vaikka nuori ei vielä juurikaan ymmärrä, miten suoritukset syntyvät. Nuori on kasvanut suorittamaan.

Oppija-vaiheessa tärkeintä on antaa mahdollisuuksia ja tilaa nuoren omalle kehitykselle. Mikäli paine tulee urheilijan ulkopuolelta tuloksen tekemiseen eli voimakkaaseen suorituskeskeisyyteen, nuoren urheilijan identiteetti kasvaa kiinni urheiluun. Nuori kokee olevansa hyvä ihminen vain silloin, kun hän onnistuu suorituksissaan. Muuten suorituskeskeisyydessä kasvava nuori ei välttämättä koe olevansa mitään. Kannustaa ja palkitakin nuorta voi hyvistä suorituksista, mutta tärkeämpää on tukea, kannatella ja kaikin puolin arvostaa nuorta silloin, kun suoritus ei onnistunut. Suorituksesta ei pidä tehdä numeroa.

Harjoittelija-vaihe

Harjoittelija-vaiheessa urheilu on nuorelle tärkein asia elämässä. Usein urheilu on liian tärkeää. Jos urheilu ei ole tärkeää, se näkyy välinpitämättömyytenä harjoittelua, kilpailusuorituksia ja varsinkin kokonaisvaltaista urheilijan elämäntapaa kohtaan. Harjoittelu, ravinto ja lepo ovat harjoittelijanuoren elämän ohjenuora.

Harjoittelija-vaiheen pitäisi alkaa vasta identiteetin kypsymisen jälkeen. Vain siten nuori urheilija on valmis kohtaamaan elämänhallinnan haasteen, jonka kodista irtautuminen ja muut elämänmuutokset saavat aikaan. Opiskelijaelämään liittyy usein tiedostettua tasapainottomuutta. Houkutus tekee varkaan, vaikka nykyään suurin osa urheilijanuorista tuntuu kypsyvän varhain vastuullisiksi. Urheilu tekee siis nuorelle hyvää.

Harjoittelija-vaiheessa tärkeintä on ymmärryksen lisääntyminen. Nuoren urheilijan pitäisi oppia näkemään yhteyttä omalla toiminnallaan ja sen seurauksilla. Urheilija oppii ajattelemaan kuin valmentaja. Tämä puolestaan edellyttää valmentajalta kypsyyttä ohjauksen ja ohjelmoinnin rinnalla opettaa ja antaa vastuuta nuorelle itselleen. Jos valmentaja kantaa kaiken vastuun harjoittelusta, kausaliteetin ymmärtäminen heikentyy.

Oivaltaja-vaihe

Oivaltaja-vaiheessa urheilijan elämänhallinta on parhaimmillaan tiedostetun tasapainoista. Mitä vahvemmin omaa polkuaan kulkien nuori on saanut kokea kokeilija-, oppija- ja harjoittelija- vaiheet, sitä tasapainoisemmaksi hänen elämänhallintansa on kehittynyt. Mitä varhemmin nuori kehittyy oivaltajaksi, sitä paremmat edellytykset hänellä on saavuttaa oma potentiaalinsa urheilijana omassa lajissaan.

Monissa lajeissa on nähty olympialaisia myöten, miten nuorista urheilijoista kehitetään systemaattisesti olympiamenestyjiä. Parhaimmillaan näistä nuorista kasvaa mestareita ja he oppivat arvostamaan myös tuloksiaan, vaikka ovat aina eläneet suorituskeskeistä elämää. Pahimmillaan nämä nuoret eivät osaa arvostaa osaamistaan ja menestystään lainkaan, sillä he kokevat itsensä tunteettomiksi suorittajiksi.

Oivaltajanuori kehittyy tasapainoisesti omaan potentiaaliinsa urheilijana. Hän osaa arvostaa onnistumisiaan, menestystään ja tehtyä työtä tavoitteiden ja unelmien eteen, vaikka välillä tulokset eivät ole toivotunlaisia. Oivaltajanuori nousee aina entistä voimakkaampana psyykkisesti ja kehittyy nopeasti myös fyysisesti epäonnistumisten jälkeen. Vastoinkäymiset kasvattavat nimenomaan urheilijaa, joka ymmärtää oman elämänsä kausaliteettia. Kaikelle löytyy syynsä, kun ihmettelee vilpittömän avoimesti, eikä syyllistä itseään eikä ketään muutakaan.